Ystävällinen ja päättäväinen

Kind and firm, ystävällinen ja päättäväinen samanaikaisesti, yksi positiivisen kasvatuksen perusajatuksista. Mitä se voisi olla käytännössä? Pari esimerkkiä: Kun päiväkodista tullaan kotiin puolenpäivän jälkeen, ollaan usein väsyneitä ja nälkäisiä ja kitkatilanteita tulee. Tänään Alisa jätti päiväkodissa mukana olleet nuket lattialle lojumaan pöydän viereen. Halusin, että hän vie nuket leikkihuoneeseen, ennen kuin tulee syömään.  Ei hän halunnut, vaan alkoi itkeä. Kysyin ystävällisesti, autanko häntä. Hän nyökkäsi. Otin yhden nuken hänen kädestään ja tartuin häneen käteensä ja yhdessä veimme nuket huoneeseen ja laitoimme ne sänkyyn. Sitten tulimme syömään ja Alisa rauhoittui nopeasti ja söi ruokansa hyvillä mielin.
Myöhemmin mietin tilannetta. Olisin voinut antaa asian olla ja unohtaa nuket lattialla. Siinä tilanteessa olisi ehkä päässyt helpolla, mutta siitä olisi todennäköisesti jäänyt itselle ärsyyntyminen jäytämään, joka olisi jossain vaiheessa purkautunut. Olisin voinut olla vain päättäväinen ja auktoratiivinen ja pakottaa lapsen tekemään haluamani. Olisin voinut napata nuket ja viedä ne itse leikkihuoneeseen. Mutta minkä viestin se olisi antanut? "Tämäkin minun pitää tehdä itse. Sinä et mitään osaa." Näiden sijaan olin ystävällinen ja päättäväinen samanaikaisesti.
Toinen esimerkki: Jostain syystä Alisa ei halua pestä käsiään päiväkodista tullessa ennen ruokaa. Jos hän kieltäytyy pesemästä, kysyn haluaako hän pestä yksin vai autanko häntä. Hänellä on valinta. Useimmiten saan auttaa. Olen päättäväinen siinä, että kädet on pestävä, mutta ystävällinen antaessani aidon valinnan, kuinka asia tehdään.