Nyt minullakin on koululainen, jo puoli kouluvuotta. Hyvin on lähtenyt matkaan yhdistetyllä eka-tokaluokalla. Arne ei olisi voinut saada parenpaa luokanopettajaa. Opettaja on sen ikäinen, että on opettanut aikoinaan miestänikin. Mutta silti hän on hyvin moderni opetusmetodeissaan. Kun syksyllä ennen koulun alkua oli vanhenpainilta ja hän kertoili opetustavoistaan, emme voineet kuin mieheni kanssa ihmetellä, voiko tämä olla totta? Saako poikamme todella näin hyvän opettajan? Ajattelin, että nämähän ovat kaikki positiivisen kasvatuksen periaatteita. Yksi pieni esimerkki, miten opettaja meitä vanhenpiakin opasti opettamaan ongelmanratkaisua.
Koululaisilla on kaksi samanlaista saksan, siis äidinkielen vihkoa. Toinen on aina koulussa, toinen kulkee tarvittaessa kotona läksyjä varten. Yhdellä tokaluokkalaisella oli jo unohtunut vihko kouluun. (Toka-luokkalaiset olivat jo aloittaneet koulun. Ekaluokkalaiset aloittavat koulun viikkoa myöhemmin, koska koulutien alkua juhlitaan Saksassa erityisesti.) Mitäs sitten, kun on kirjoitustehtävä läksynä, mutta vihko on koulussa? Yksi sanoo, etten voi tehdä läksyä ollenkaan. Toinen menee paniikkiin ja vihko on välttämättä haettava koulusta. Kymmenen pistettä, jos koululaiselle tulee mieleen kirjoittaa tehtävä jollekin toiselle paperille vihkon puuttuessa. Vanhemmat voivat auttaa löytämään ratkaisun, mutta ei tulisi heti tarjoilla valmiita vastauksia.
Nyt kun puolet kouluvuodesta on mennyt, oli ensimmäinen vanhenpainvartti erikseen luokanopettajan ja matikan opettajan kanssa. Olen vähän ihmetellyt, kun matikassa on eri opettaja. Suomessahan luokan-opettajat opettavat yleensä kaikkia aineita. Sitten kuulin, että ala-asteen opettajat eivät saa opettaa matikkaa, jos eivät ole siihen pätevöityneet. Ydinaineille näköjään annetaan suuri painoarvo. Ensimmäistä kertaa nyt siis tapasin matikankin opettajan. Hyvin pätevältä hän vaikutti ja meillä oli mukava keskustelu. Hän kertoi, että alussa Arne oli ollut kovasti innostunut matikasta, mutta nyt kun miinuslaskut eivät suju niin helposti kuin yhteenlaskut, hän on menettänyt itseluottamustaan ja on epävarma niissäkin laskuissa, jotka hän jo hyvin osaa. Opettaja toivoi, että kotonakin voisimme rohkaista Arnea matikassa. Olisi sääli, jos hän menettäisi innostuksensa matikkaan. Olin tyytyväinen, kun kuulin asiasta, koska Arne ei ollut kertonut mitään enkä ollut erityisenpää huomannut.
Nyt Arnella on viikon laskiaisloma. Keskustelu oli juuri ennen loman alkua. Samana iltana nukkumaan-mennessä luontevasti matikka ja keskustelu tuli puheeksi. Kerroin Arnelle, mitä positiivista opettaja oli sanonut. Arne itse otti puheeksi sen, että miinuslaskut ovat vaikeanpia. Hänelle teki silminnähden hyvää kuulla, että se on ihan normaalia. Opettaja oli sanonut, että kaikille miinuslaskut ovat aluksi vaikeanpia. Olen yrittänyt miettiä, miten laskemista tulisi luontevasti vähän harjoiteltua. Olen vähän huudellut laskutehtäviä yhdestä kymmeneen ja Arne on lähtenyt mukaan laskemaan. En keksinyt meiltä mitään peliä, jossa tulisi laskemista harjoiteltua, mutta sitten mieleen tuli tehtäväsarja, jonka vastauksista muodostuu aina narulla kiertäen kuvio, jolla voi kontrolloida, tuliko oikein. Niitäkin Arne innostui tekemään. Ja Alisa myös. Ehkä Arnelle tekee hyvää huomata, että hän kuitenkin osaa enemmän kuin Alisa, joka suoraan sanoo, että ei tajua miinuslaskuja. Olen tyytyväinen, että olen onnistunut rohkaisemaan harjoittelua positiivisessa ilmapiirissä.
Olen yrittänyt palauttaa mieleen, mitä sitten on rohkaisu. Yritän rohkaista Arnea, että hän osaa pluslaskut jo hyvin taustalla se ajatus, että miinuslaskutkin alkaa sujua, kun harjoittelee. Rohkaisu keskittyy tekemiseen, työpanokseen, vaivannäköön. Kehuminen sitävastain keskittyy tekijään, millaine sinä olet. " Olet hyvä mati-kassa!" Rohkaisu huomioi tuloksen parantumisen, kehuminen vain hyvän tuloksen. Tutkija Carol Dweck Columbian yliopistossa USAssa on todennut, että kehuminen estää riskinottoa. Lapset, joita kehuttiin, että he ovat hyviä jossain, valitsivat jatkossa helponpia tehtäviä, koska he eivät halunneet ottaa epäonnistumisen riskiä. Ne lapset, joita oli rohkaistu heidän ponnisteluistaan, valitsivat jatkossa enemmän haastavanpia ja vaikeanpia tehtäviä.
