Edellisestä postauksesta on aikaa, mutta eiväthän ne kasvatuskysymykset minnekään katoa. Pieni tilanne inspiroi jälleen jakamaan ajatuksia.
Se 2-vuotias, niin ihana oppiessaan ja oivaltaessaan, täysillä eläen, samalla niin haastava löytäessään oman tahdon ja sen rajoja. Yllättäen huomaan olevani huutokisassa aurinkoisen vauvani kanssa. Miten tässä näin kävi?
Esimerkkini on onneksi tällä kertaa positiivinen. Elias leikkii avainnipulla.
Minä: "Laitatko avaimet pois, etteivät ne mene hukkaan."
- Isomman lapsen kohdalla ei ehkä muuta tarvitakaan. Tyttöni voisi sanoa " Aaa" ja laittaa avaimet pois. Ei hän ollutkaan ajatellut tätä puolta asiasta. Elias virnistää, hänellä ei ole aikomustakaan laittaa avaimia pois.
Minä: "Laitatko sinä avaimet pois vai laittaako mama?"
- Tämä ystävällisesti esitetty kysymys suurella varmuudella tehoaa. Lapsi saa vaihtoehdon, hänellä on valta valita. Ja hän haluaa tehdä itse! Elias vie avaimet saman tien paikoilleen ja on niin ylpeä itsestään tämän tehtyään!
Minä: "Kiitos Elias!"
Eliaksen ilo kasvoilla suorituksestaan oli mieleenpainuva. Tuollaisia kokemuksia haluaisin lapselleni antaa. Sen sijaan, että olisin napannut avaimet hänen kädestään ja pitänyt kieltosaarnan ja Elias olisi aloittanut protestihuudon, josta minä olisin ärsyyntynyt jne.
Edellä oleva kysymys " teetko sinä vai teenkö minä" on hyvä varsinkin tuollaisiin tilanteisiin, kun lapsi ottaa jotakin, mitä ei pitäisi.
Kun haluan, että lapsi laittaisi jotakin paikoilleen, hyvä keino käskemisen sijaan on kysyä, missä tavaran paikka on. Lapsi saa mahdollisuuden näyttää, että hän tietää ja osaa jo ja saa onnistumisen kokemuksen ja voi olla ylpeä itsestään ja iloita vanhemman kiitoksesta.
2-vuotiaan kanssa arki on taiteilua sallimisen ja kieltämisen välillä. Luulen, että positiivisen kasvatuksen myötä olen oppinut sallivammaksi. Mitkä asiat todella ovat tärkeitä, missä menee rajat? Antaa lapsen kokeilla ja oppia, tehdä itse, varsinkin, kun on vanhenpia sisaruksia mallia antamassa. Toisaalta olen oppinut olemaan pelkäämättä lapsen protestia, se menee yllättäen nopeasti ohi. Tärkeää on, että minä olen varma asiastani, ja ystävällisesti, mutta tiukasta pidän kantani. Se antaa lapselle turvaa.
