Salainen sanaton merkki

Mieheni oli vajaa neljä viikkoa työreissulla ja tällä kertaa aika oli stressaavampaa ja lapsille tuli hermostuttua helpommin. Olen siunattu pojalla, joka ei niinkään ala huutaa takaisin ja lähde taisteluun, vaan sanoo suoraan: "Mama, miksi sinä olet niin ilkeä? Haluan, että olet kiltti." (Warum bist du so böse? Su sollst lieb sein.) Katsoin oikein sanakirjasta, mitä "böse" tarkoittaa: vihainen, suuttunut, ilkeä, paha, huono. Kun taas kerran olin turhasta hermostunut nukkumaan mennessä ja Arne vielä sängyssäkin sanoi, että en saisi olla ilkeä ja vihainen, juttelin hänen kanssaan. Sanoin, etten minä halua olla ilkeä, mutta joskus niin käy. Pyysin, että Arne auttaisi minua muistamaan, etten minä halua olla ilkeä. Hän voisi näyttää jonkin merkin, kun alan hermostua. Näytin Arnelle joitakin käsimerkkejä, jotta hän ymmärtäisi idean. Esim. käsi suulle tai rinnalle. Arne keksi merkin: käsivarret rastiksi vartalon eteen.
Odotin mielenkiinnolla muistaisiko Arne merkin käytön. Niin kuin usein käy, asiasta puhuminen auttaa, ja pari päivää meni hyvin. Kunnes sitten iltatoimissa taas hermostuin ja Arne muisti merkin. Ihan oikeutetusti mitään sanomatta näytti minulle rastia. Siihen suli kiukku, enkä voinut kuin hymyillä Arnelle ja merkille. Taisi olla seuraavana päivänä, kun Arne sanoi minulle, että minäkin saisin näyttää hänelle merkkiä, jos hän on ilkeä Alisalle. Parin päivän päästä muistin asian, kun Arne jälleen oli hermostumassa pikkuveljelle, joka ei vielä osaa leikkiä niin kuin hän haluaisi. Arne oli nostamassa kättä Eliasta lyödäkseen, kun mitään sanomatta näytin hänelle rastia. Arnen kasvoille tuli hymyntapainen ja käsi laski alas ja leikki jatkui.
Muutaman kerran olemme näyttäneet merkkiä puolin ja toisin. Nyt on Papakin taas kotona ja merkin käytölle on vähemmän tarvetta, mutta yritän pitää sen mielessä, sillä olen nähnyt sen tehon.
Toinen merkki, joka on ollut jo pitkään käytössä, on tullut aivan itsestään. Arnen hermostuessa jostakin esim. kun asia ei menekään hänen haluamallaan tavalla ja hän alkaa itkeä ja yrittää jotain sanoa, olen mitään sanomatta näyttänyt "hiljaa"-merkkiä, etusormi suun eteen. Tämä on tarkoittanut, että odotan hänen rauhoittuvan, että hän kuulee, mitä minä sanon. Ehkä voimme löytää kompromissin.
Tärkeintä merkkien käytössä on, että ne ovat sanattomia. Sillä äänensävyä on vaikea ohjata.

Lelukaupassa

Lähdin tänään suureen lelukauppaan lasten kanssa Suomen serkuille synttärilahjoja ostamaan. Tässä muutama ajatus siitä, miksi lelukaupassa selvittiin kunnialla.
- Mieti etukäteen, mitä haluat, tee tarkka suunnitelma.
- Puhu suunnitelmasta etukäteen lasten kanssa.
Kerroin lapsille, että menemme ostamaan serkuille synttärilahjat. Arne saisi auttaa valitsemaan poikaserkun lahjaa, Alisa tyttöserkun. Tiesin aika tarkkaan, mitä halusin. Tarvitsi etsiä kaupasta vain oikea alue, ei ideaa. Arne ja Alisa saisivat tarvitsemansa uimakellukkeet, ei muuta. Haluamme säästää rahaa tulevaa lomamatkaa varten.
- Kun sanot ei, tarkoita sitä. Tunnetulta tanskalaiselta psykologilta on jäänyt mieleen vastaus kysymykseen, miten sanoa lapselle ei esim. juuri kaupassa. Hän sanoi yksinkertaisesti: "Niin kuin sanot aikuisellekin ei." Lapset aistivat heti, jos on epävarma, jos jättää takaportin auki. Kieltoa voi perustella, itseäni se ainakin auttaa olemaan varma kiellossani. "Nyt emme osta karkkia, koska karkkia löytyy kotoa. " "Täältä emme osta mitään syötävää, koska seuraavassa kaupassa menemme jäätelölle."
Isossa lelukaupassa (ToysRus) meni yllättävän hyvin kolmikon kanssa. Mielestäni tällaisissa tilanteissa kaiken Aja O on etukäteen sopiminen, mitä tehdään.

Kiinni rysän päältä

Arne ja Alisa leikkivät pihassamme naapurin tytön kanssa. Parin päivän päästä hain kellarista sipuleita ja huomasin puuvarastossa sangon täynnä vettä ja nypittyjä pihakukkia. Leikkipäivänä olin vähän mielessäni ihmetellyt maassa olevia kukkien terälehtiä, mutta unohtanut sitten asian. Eliaskin kukkia joskus parvekkeelta heittelee. Nyt oli asialle selitys. Alisa ja Arne olivat päiväkodissa aamupäivän, joten minulla oli aikaa miettiä, kuinka käsittelisin asian "oikeaoppisesti".
Nelsen sanoo, että on reilua ja lasta kunnioittavaa sanoa suoraan, kun huomaa jonkin rikkomuksen eikä yrittää saada lasta asiasta kiinni. Mietin, miten tapahtuneesta voitaisiin oppia. Myöhemmin samana päivänä kutsuin sitten Arnen ja Alisan luokseni ja kerroin, että sipuleita hakiessani olin huomannut sangon ja kukat. Pyysin heitä kertomaan, mitä oli tapahtunut. Kasvoilta loisti syyllinen ilme. Heidän mukaansa idea oli ollut naapurin tytön, mikä tietenkään ei ole koko totuus asiasta. Uskoin heidän hyvin tietävän, että kukkien repiminen on huono idea. Seuraavalla kerralla, jos heillä on vaikeutta vastustaa tällaisia ideoita, he voivat kutsua minua apuun.
Suoraan sanominen tuntuu paremmalta, sain sen itse kokea joku aika sitten. Yksi päivä mies kyseli, olinko ajanut naapurikylän suuntaan hänen syntymäpäivänään. Ihmettelin, että mistä on oikein kyse. Muistin sitten, että olin käynyt silmälasiliikkeessä. Sitten mieheni kertoi, että olin saanut ylinopeussakon. Ärsytti, sakkokin tietysti. Olisin toivonut, että mieheni olisi suoraan sanonut, että olemme saaneet ylinopeussakon. "Muistatko sinä tuolloin ajaneesi, minä en?"
Kun esim. löytää jonkin rikkoutuneen esineen, voi reilusti sanoa sen lapsille ja kysyä haluaako, joku kertoa asiasta jotakin. Toivoisin, että tällaisissa tilanteissa voisin välittää lapsilleni, etten halua rangaista syyllistä, vaan toivon, että he oppivat ottamaan vastuun virheistään, ja yhdessä voimme miettiä, miten asian voisi korjata.