Arne ja Alisa leikkivät pihassamme naapurin tytön kanssa. Parin päivän päästä hain kellarista sipuleita ja huomasin puuvarastossa sangon täynnä vettä ja nypittyjä pihakukkia. Leikkipäivänä olin vähän mielessäni ihmetellyt maassa olevia kukkien terälehtiä, mutta unohtanut sitten asian. Eliaskin kukkia joskus parvekkeelta heittelee. Nyt oli asialle selitys. Alisa ja Arne olivat päiväkodissa aamupäivän, joten minulla oli aikaa miettiä, kuinka käsittelisin asian "oikeaoppisesti".
Nelsen sanoo, että on reilua ja lasta kunnioittavaa sanoa suoraan, kun huomaa jonkin rikkomuksen eikä yrittää saada lasta asiasta kiinni. Mietin, miten tapahtuneesta voitaisiin oppia. Myöhemmin samana päivänä kutsuin sitten Arnen ja Alisan luokseni ja kerroin, että sipuleita hakiessani olin huomannut sangon ja kukat. Pyysin heitä kertomaan, mitä oli tapahtunut. Kasvoilta loisti syyllinen ilme. Heidän mukaansa idea oli ollut naapurin tytön, mikä tietenkään ei ole koko totuus asiasta. Uskoin heidän hyvin tietävän, että kukkien repiminen on huono idea. Seuraavalla kerralla, jos heillä on vaikeutta vastustaa tällaisia ideoita, he voivat kutsua minua apuun.
Suoraan sanominen tuntuu paremmalta, sain sen itse kokea joku aika sitten. Yksi päivä mies kyseli, olinko ajanut naapurikylän suuntaan hänen syntymäpäivänään. Ihmettelin, että mistä on oikein kyse. Muistin sitten, että olin käynyt silmälasiliikkeessä. Sitten mieheni kertoi, että olin saanut ylinopeussakon. Ärsytti, sakkokin tietysti. Olisin toivonut, että mieheni olisi suoraan sanonut, että olemme saaneet ylinopeussakon. "Muistatko sinä tuolloin ajaneesi, minä en?"
Kun esim. löytää jonkin rikkoutuneen esineen, voi reilusti sanoa sen lapsille ja kysyä haluaako, joku kertoa asiasta jotakin. Toivoisin, että tällaisissa tilanteissa voisin välittää lapsilleni, etten halua rangaista syyllistä, vaan toivon, että he oppivat ottamaan vastuun virheistään, ja yhdessä voimme miettiä, miten asian voisi korjata.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen