Aikalisä

En ole mitään urheiluihmisiä, mutta ymmärtääkseni urheilussa otetaan aikalisä (time out), kun on kuumentunut ja kinkkinen tilanne, ja halutaan hetki hengähdystaukoa, jotta voidaan miettiä, miten tästä mennään parhaiten eteenpäin. Viime viikolla sain oikein hyvän kokemuksen aikalisän hyödyllisyydestä kasvatuksessa. Ongelmasta ei kannata keskustella silloin, kun on tunteet kuumana, vaan positiivisen aikalisän jälkeen. Positiivisen  erotukseksi "jäähypenkistä". Se ei ole rangaistus, vaan tarkoitus on rauhoittua ja tulla paremmalle mielelle. Saksan käännös on kuvaava: Abkühlungsfase, jäähtymisvaihe.
Arne rakentaa pikkulegoillaan ns. toimistohuoneessamme. Halusimme kerätä legot ennen lomaa. Papa siinä sanoi, että jos hän tulevaisuudessa tekee enemmän kotoa päin töitä, eivät legot voi näin olla levällään. Legot kerättiin ja Arne ja Alisa jäivät viimeistelemään hommaa. Illalla nukkumaan mennessä odotti yllätys. Arne oli puhunut jotakin oven sulkemisesta, mutta hän olikin laittanut huoneen oven lukkoon ja kätkenyt avaimen. Papa ei tietenkään ollut tyytyväinen, en olisi ollut minäkään, ja Arnelta tuli itku. Itkien hän tuli selittämään jotakin minulle. Olin toisten kanssa iltatoimilla ja ystävällisesti sanoin hänelle, että hän menisi sänkyyn rauhoittumaan, ja sitten hän voisi selittää, miksi hän oli halunnut lukita oven. Kun hetken päästä menin Arnen luo, hän yllätyksekseni hymyili peiton alta. Nyt hän oli rauhoittunut, ja saatoin ylipäätään ymmärtää, mitä hän sanoi. Hänellä oli ollut pelko, että hän ei ehkä enää saakaan rakentaa legoilla, jos Papa alkaa tehdä huoneessa töitä, ja hän halusi siki sulkea meiltä pääsyn huoneeseen. Kun olin ensin kuunnellut Arnea, saatoin sitten selittää meidän kantamme asiaan ja kertoa miksi avaimen kätkeminen oli huono idea. Emme pääsisi huoneeseen ja sinä iltana viimeistelemään pakkaamista reissua varten. Koin, että Arne ymmärsi ja kuunteli minua.
Sain todella hyvän kokemuksen aikalisän hyödyllisyydestä. Tässä tilanteessa minun ei tarvinnut rauhoittua, mutta useimmiten sitä kaipaavat molemmat. Kun Arne itkun seasta yritti minulle jotain selittää, en saanut ensinnäkään selvää, ja tuskin Arne olisi tunteet pinnassa osannut asian niin ilmaistakaan, että olisin pointin ymmärtänyt. Ja olisinko jaksanut kuunnella? Kun olimme molemmat rauhallisia, kommunikointi pelasi. Olin onnellinen, että sain nähdä lapseni sisimpään.