Munakellometodi

Olen viime päivinä käyttänyt menestyksekkäästi "munakellometodia". Luin siitä uusimmasta Nelsen-kirjastani. Jos lapsi kieltäytyy keräämästä leluja, menemästä nukkumaan tms., voi hänelle antaa munakellon ja kehottaa laittamaan aikaa esim. 5 minuuttia. Lapsi saa valtaa, vaikkakin rajoitetusti ja itse olen poissa tilanteesta. Nyt määrää munakello. Edellisestä poiketen olen itse kääntänyt ajan, mutta omiani vähän isompien lasten kohdalla toimisi varmasti hyvin se, että saa ajankin kääntää itse.
Olemme sopineet lasten kanssa perhekokouksessa, että aamuisin laitan munakellon soimaan 5 minuuttia ennen kuin on aika lähteä päiväkotiin. Silloin he tietävät, että leikit ovat pian loppu ja kellon soidessa on aika pukeutua lähtöä varten. Kellon käydessä heidän on myös viimeistään etsittävä, jos haluavat ottaa jonkin lelun päiväkotiin mukaan. Tämä on toiminut hyvin. Säästyn moneen kertaan sanomiselta "nyt on aika lähteä" ja maltin menettämiseltä.
Munakello on toiminut hyvin myös iltatoimien aikana. Iltatoimet-listassamme on aikaa leikille vielä juuri ennen sänkyyn menoa. Jotta minun ei tarvitse sanoa "nyt sänkyyn" ja alkaa väittelyä "vielä vähän leikkimisestä", laitan lopuksi munakellon viideksi minuutiksi käymään. Se antaa aikaa varautua leikin lopettamiseen. Kellon soidessa hypätään sänkyyn.
Kun kehuin miehelleni hyvää metodia, hän kommentoi, että näin varmaan jonkin aikaa. Tottahan se on. Ei tämäkään ole se yksi ainoa viisasten kivi, vaan yksi monien joukossa. Jane Nelsenkin kertoi, että pitkän aikaa hänen täytyi joka viikko tuoda uudelleen perhekokouksen sovittavaksi, miten kotityöt jaetaan. Mutta jos jokin toimii viikonkin, on se jo voitto ja rauhaisampaa yhteiseloa yhteenottojen sijaan.