Kälyni tuskaili kolmasluokkalaista poikaansa, joka yhtenään unohtaa tehdä kotiläksyjään. Nyt he yrittävät rangaistus-palkintosysteemillä selvitä viimeiset viikot lukuvuoden loppuun. Läksyjen unohtamisesta seuraa viikkorahan vähentämistä ja jos kaksi viikkoa hoitaa läksynsä unohtamatta, saa jonkin palkinnon. Kysyin eikö loogisista seurauksista olisi apua? Jos poika ei huolehdi läksyistään, antaa hänen kärsiä seuraukset. Äidin mukaan ongelma on, ettei poikaa haittaa, vaikka läksyt unohtuu. Hän viattomana kertoo koulussa, että pääsi unohtumaan, ja siitä ei suuria seuraa. Niin, loogiset ja luonnolliset seuraukset eivät toimi, jos asia on lapselle yhdentekevä. Ehdotin vielä, että he voisivat puhua pojan kanssa, mikä häntä auttaisi muistamaan tehdä läksynsä.
Ajattelin, että tämä on tyypillinen ongelma, jossa voisi käyttää loogisia seurauksia opettamaan lapselle vastuullisuutta. Mutta vielä parenpi vaihtoehto on yritää löytää ongelmaan ratkaisua. Tämä voisi olla asia käsiteltäväksi perhekokoukselle, jossa koko perheen voimalla voitaisiin miettiä, mikä voisi auttaa poikaa/veljeä muistamaan tehdä läksynsä. Tai sitten lapsen kanssa kahden kesken miettien. Ensin voi aivoriihimaisesti miettiä erilaisia asioita, jotka voisivat auttaa, joista asianosainen sitten saa valita mieleisensä. Painopiste on auttamisessa ja ongelmanratkaisussa, ei syyllistämisessä, "kun et tätäkään osaa". Muutamia asioita, joita itselleni tulee nopeasti mieleen: lapsi saa itse valita, koska haluaa tehdä läksynsä. Heti koulun jälkeen vai myöhemmin, mutta aina tiettyyn aikaan. Luodaan yhdessä päivärytmilista. Tai jokin sanaton merkki, joka muistuttaa, onko läksyt tehty, vanhemman kysymisen sijaan. Esim. liina television edessä.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen