Olin viikko sitten seurakuntamme naisten viikonlopussa, ensimmäistä kertaa yötä yksin poissa kotoa! Aiheena oli, miten naisetkin kodin ja työn keskellä voivat löytää rauhallisia hengähdyshetkiä itselleen. Ensimmäinen osio käsittelikin ajankäyttöä ja organisoimista. Jotenkin minut haastoi tarpeettoman tavaran poisheittäminen, ehkä nyt oli aika sille kypsä, vaikka olen aiheesta vähän ennenkin kuullut. Nyt ei ole mitään polttavia kasvatuskysymyksiä, voin suunnata energiaani vähän muualle. Miten tämä aihe nyt ylipäätään sopii kasvatusblogiin? Kaikki mikä saa äidin paremmalle mielelle, hyödyttää lapsiakin ja toiseksi, jos taloudenhoito sujuu helpommin, jää aikaa olennaisemmalle.
En ole mitenkään hyvä järjestyksen ylläpitäjä. Tavaroilla pitää olla oma paikkansa, mutta liian usein ne lojuvat jossain muualla. Epäjärjestys ei niin kauheasti haittaa minua ja olen ottanut sen luonteeseeni kuuluvana osana. Toisaalta sitten huomaan, että kyllä ne raivaajaa odottavat kasat sitten kuitenkin stressaavat, kun ympärilleen katselee ja miettii, että tuokin asia pitäisi saada hoidettua. Tulin sunnuntaina kotiin ja heti samana iltana tilasin itselleni aiheesta kirjan, kahden äidin kirjoittaman "eloonjäämiskodinhoito-oppaan". (Bianka Bleier, Birgit Schilling: Besser einfach - einfach besser) Ensimmäisenä luin turhan tavaran poisjättämisestä ja totesin, että ehkä minua ei olekaan tuomittu olemaan epäjärjestyksellinen. Ehkä minulla on vain liikaa turhaa tavaraa. Mietin alakaappia, jossa on astiapyyhkeitä, esiliinoja, patalappuja, kangaskasseja ja askarteluliina. Se oli tupaten täynnä ja sekaisin. Siivosin ainakin kolmanneksen astialiinoista pois, joita en kuitenkaan käytä, osan kasseista ja patalappuja, jotka ovat väärän värisiä keittiööni. Nyt tilaa on hyvin ja pyyheliinat kauniissa kasassa. Eihän tämäkään järjestys kestä ikuisuuksia, mutta ainakin saan pitkään hyvän mielen kaapilla käydessäni.
Huomenna on sopivasti vaatekeräys ja käytettyjen vaatteiden pussit kerätään kotiportilta. Portaikossa odottaa kuusi pussia aamulla ulosvietäväksi. Kolme, neljä laatikollista on vielä lajiteltuna pariskunnalle, joka vie vaatteita Romaniaan. Mielestäni aika radikaalisti kävin vaatteitani läpi. Mutta vieläkin hyllyllä on pino T-paitoja, jotka ovat siinä käyttämättömänä jo muutaman vuoden. Muistoja eri satamista lähetyslaivavuosiltani. Pitäisi ainakin nostaa pino ylähyllylle. Eiväthän ne muistot minnekään häviä, vaikka heittäisinkin paidat pois. Samalla tavalla on lahjaksi saatujen tavaroiden kanssa. Olen sanonut itselleni, että ei se muuta suhdettani johonkin ihmiseen, vaikka heittäisinkin häneltä lahjaksi saamani tavaran pois. Kun heitän turhan ja tarpeettoman tavaran pois, saan tilaa tärkeille ja tarpeellisille. Suosittelen! Seuraavaksi minua odottavat kodinhoitohuone ja sen kaapit...
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen