Nyt kun olen jo vähän sisäistänyt positiivisen kasvatuksen oppeja, kolmannen lapsen kohdalla huomaan, että taaperonkin kasvatus voi olla positiivista, eikä vain kieltoa kiellon perään. Tietenkin kiellolla on paikkansa, joitakin asioita ei yksinkertaisesti voi antaa tehdä, joko se on liian vaarallista tai materiaalinen vahinko on (minun mielestäni) liian suuri. Mutta lasta voi ohjata monella tapaa positiivisesti häntä kunnioittaen eikä pakolla. Pakkoa vastaan aina tulee protesti.
Pari esimerkkiä: Puhelinpöytämme on niin matala, että Elias ottaa ongelmitta puhelimen latausasemasta, se niin kivasti piippaa. Sen sijaan, että syöksyn paikalle nappaamaan puhelimen hänen kädestään, ojennan käteni ja sanon kiitos, ja Elias antaa puhelimen käteeni. Kyllä häntä silti harmittaa lelun menetys, mutta protesti ei kestä montaa sekuntia.
Toinen mielenkiinnon kohde on tiskikone. Sisältö on mielenkiintoista ja kannen päälle olisi kiva kiivetä. Olen viime päivinä huomannut, että Elias hyväksyy paremmin kieltoni ja poispitämiseni, kun hän lopuksi saa aivan itse sulkea tiskikoneen. Se on kiva hetki meille molemmille.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen