Rangaistuksen sijaan ratkaisu

Arnella on juomapullo, joka pitää vääntää kiinni. Pienen ajan sisällä hän unohti useamman kerran sulkea pullon ja päiväkotilaukku kastui. Harmitti. En olisi halunnut taas pestä laukkua. Toruin. Ongelmalle piti tehdä jotain. Sanoinkin, että pitääkö meidän etsiä sinulle toisenlainen pullo, jossa on irrallinen korkki, jota ei voi unohtaa sulkea. Tämä olisi ehkä ollut looginen seuraus huolimattomuudesta, joutuu luopumaan hienosta pullosta, jonka käyttö ei onnistu. Ja jos asian ilmaisee toruvasti, "kun et nyt kerran pysty tästä asiasta huolehtimaan...", tulee siitä rangaistus. Rohkaiseeko se lasta huolellisemmaksi? Todennäköisesti se vain lannistaa, "tätäkään minä en osaa". Onneksi mieleeni tuli oppimaani. Mikä voisi olla ongelman ratkaisu? Kysyin Arnelta, auttaisiko häntä muistamaan vääntää pullon kiinni, jos laittaisimme sen kylkeen merkin muistuttamaan. Hän oli innostunut ehdotuksesta. Piirsin pienen kuvan, jossa oli pullon korkki ja käsi, ja teippasin sen pulloon. Arne seurasi kiinnostuneena. Seuraavan päivänä hän tuli kotiin päiväkodista ja ylpeänä hehkui: " Mama, laukku ei ole yhtään märkä."  Voi kuinka onnellinen olin, että olin pystynyt antamaan pojalleni tällaisen positiivisen oppimiskokemuksen. Ja itsekin totesin olevani oppimiskykyinen. Ongelmiin voi hakea ratkaisua, ongelmat ja virheet ovat oppimista varten.
Tästä on useampi viikko, eikä pullo ole unohtunut auki sen koommin. Ja olen huomannut, että Arne soveltaa oppimaansa. Yhtenä aamuna Arne sanoi, että minä tarvitsisin kojelaudassa muistutuslapun, kun istuin vain ajamaan ja olin unohtanut laittaa yhden lapsen turvavyön kiinni.