Yksi positiivisen kasvatuksen vahvuuksista on mielestäni siinä, että se ei ole vain yksi metodi, jota käyttämällä kaikki sujuu, vaan periaate, jota voi soveltaa kaikkeen. Ydin on siinä, että lasta kohdellaan kunnioittavasti ja ihmisarvoisesti.
Ennen kuin tutustuin positiiviseen kasvatukseen, kasvatukseni jonkinlainen punainen lanka oli käsky " kunnioita isääsi ja äitiäsi". Pidin sitä tärkeänä, koska Jumala on luvannut siitä seuraavan siunauksen. Mutta kunnioitus tarkoitti minulle lähinnä tottelemista, lapsi tekee mitä vanhempi käskee. Ja luulin, että kunnioitukseen voi kasvattaa tai jopa pakottaa. Kunnes sitten positiivisen kasvatuksen parissa tajusin, että kunnioituksen täytyy olla molemmin puolista. Myös minun täytyy kunnioittaa lastani. Tämä on ollut ehdottomasti tärkeintä, mitä olen oppinut positiivisen kasvatuksen kautta. Kun kasvatuskurssin lopussa kehotettiin ottamaan yksi periaate tai väline ja alkamaan soveltamaan sitä, oli tämä valitsemani periaate. Jane Nelsen on ilmaissut asian myös näin: "Kindness and firmness at the same time". Samanaikaisesti sekä ystävällinen että päättäväinen. Ystävällisyys ja lempeys on kunnioitusta lasta kohtaan, päättäväisyys ja tiukkuus on kunnioitusta itseä kohtaan.
Mitä se sitten on käytännössä? Eniten minua on auttanut ajatella, miltä minusta tuntuisi, jos minua kohdeltaisiin näin? Tai kohtelisinko miestäni tai ystävääni näin? Miltä minusta tuntuisi, jos virheen tehtyäni saisin vain kuulla nuhteita, "mitäs minä sanoin", yms. Ei juuri rohkaisisi korjaamaan virhettäni tai oppimaan siitä.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen