Olen oppinut, että voin vaikuttaa paljon lasteni käytökseen - omalla käytökselläni. Kun päivän päätteeksi mietin, miten päivä on mennyt, mietin, miten minulla on mennyt. Kuinka olen jaksanut hillitä itseni vai olenko antautunut huonolle tuulelle ja huutanut lapsille. Sillä jos minulla on ollut hyvä päivä, meillä kaikilla on ollut hyvä päivä. On ollut aika kova läksy oppia, että minun on otettava vastuu käytöksestäni. Usein se onkin huonosti käyttäytyvä mama eikä huonosti käyttäytyvät lapset.
Kasvatuskurssilla käytettiin kuvaa, jossa aikuinen ja lapsi ovat samalla tasolla, "yhteenkuuluvuuden taso" (Gemeinschaftebene). Kun aikuinen kohtelee lasta alentavasti, lapsi painetaan tason alapuolelle ja hän ei tunne enää yhteenkuuluvuutta ja rakkautta. Lapsi haluaa kuitenkin takaisin samalle tasolle ja hakee yhteenkuuluvuutta yleensä jollakin ei-hyväksytyllä käytöksellä. Ongelma on siinä, että hän ei tulekaan takaisin samalle tasolle aikuisen kanssa vaan tämän yläpuolelle, ja keinulautaefekti on valmis. Ei aikuinenkaan halua olla alaspainettu. Jonkun on kierre lopetettava.
Aamulla Alisa aloitti heti marinan. Voi ei, eilinen päivä meni jo tällä sävelellä! Onneksi pystyin olla provosoitumatta, en kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan käänsin sitä muualle. Pian Alisakin unohti huonon tuulensa tai huomion tarpeensa ja oli suurinman osan päivästä iloinen tyttömme. Eilinen ei ollut niin menestykäs. Marina ärsytti mamaa, ja hän myös ilmaisi sen. Kierre oli valmis.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen